Hei, tervetuloa lukemaan tarinani ensimmäistä osaa! Seuraavat osa tupsahtelevat satunnaisesti. Pitemmittä puheitta iloisia lukuhetkiä! -Liizz

Istuin viimeistä kertaa lempituolissani. Koko huoneeni oli tyhjä. Painoin pääni kädelleni. Äitini tuli huoneeseeni

-Alisa, ei sinun tarvitse surra. Uusi koti on kaukana, mutta hyvällä paikalla. Ei sitä ihan joka päivä lotossa voiteta! Äitini Maarit sanoi.

-Mutta äiti, mitä jos mä en saa sieltäkään kavereita? Oot kuitenkin taas ostanut jonkun rämän vanhan tehtaan, jossa meidän tulis sitte asua. Olin hieman vihainen äidilleni muutosta. Asuimme, tai vielä asumme ainakin pari minuuttia sateisessa kylässä nimeltään Tuukanlahti. Se oli ihan mukava paikka asua, sillä olen hieman ujo.

-Kulta, kyllä sinä ystäviä saat. Sitäpaitsi saat hieman aurinkoa siellä Australian Kelsvillessä. Ihosi on hyvin kalpea, mutta kohta ruskea kuin pa... öh, no vaikka syyslehti, joka putoaa puusta.

Huokaisin ja lähdin vielä hyvästelemään kotimme. Synnyin siellä. Emme olleet voineet muuttaa minnekkään aurinkoiseen, sillä isälläni oli aurinkoallergia. No, nyt hänen kuolemansa jälkeen äidillä ei ole ollut töitä, eikä myöskään rahaa, paitsi nyt kun hän voitti loton jättipotin. Voi isä, olisitpa vielä täällä, mietin.

Tuollainen pieni talohan se. Kaksi huonetta, ja keittiö. Riitti mulle. Ja äidille.

-Kulta, olethan jo ulkona? Tulen ihan kohta, taksikin on jo tulossa! Äiti huusi.

-Hmm...Taksi on myöhässä. No kyllä se kohta tulee. Äiti huolehti

-Äiti, kauanko lento kestää? Meinaan vaan, että kun suomesta pitäisi lentää Austral...

-Ei se kauaa kestä. Sitäpaitsi, muutamme pieneen kaupunkiin, jossa ihmiset puhuvat suomea. Et edes tarvitse Englanninkielen taitojasi! Äiti hehkutti

-Niinkai sitten, huokaisin. Taksi tuli aika pian. Menimme lentokentälle. Äiti oli tilannut jonkun pikalentokoneen jolla matkasimme Australiaan. Olimme pian perillä, enkä voinut uskoa silmiäni! Edessäni oli oikea huvila, paratiisi! Juoksin sisään taloon, sillä minulla oli aika kova vessahätä.

Pesin kädet uudessa altaassamme, äiti oli jo sisustuttanut meidän kotimme sillä aikaa kun olimme matkalla. Kylpyhuone oli valtava! Siellä oli vessanpönttö, kylpyamme, suihku, pöytiä ja tuo käsienpesuallas. Upeaa!

Halasin äitiäni, taino hän kerkesi ensin. Halaukseemme ei tuntunut tulevan loppua.

-Äiti, kiitos tästä ihanasta kodista! Se on aivan upea! Kiitin Äitiäni

-Ole hyvä rakas. Juoksehan tuosta oviaukosta eteenpäin, siellä on huoneesi.

-Huoneeni!? Kiitos äiti, sanoin ja säntäsin huoneeseeni.

Hyökkäsin heti huoneeni uudelle sängylle, ja otin tyynyn syliini. Katselin ympärilleni. Huoneessa oli 27" Sonyn taulutelevisio, lipasto, parisänky, ja peili. Juoksin peilin luo tarkastelemaan itseäni siitä.

Poseerasin peilini edessä leikkien mallia. Ylläni oli hopea tervetuliais ilmapallo. Siinä luki: Oma huone kullan kallis

Tarkastelin itseäni lähempää. Hiukset kunnossa, kynnet lakatut, meikki hyvin, täydellistä!

Hyökkäsin uuden taulutelevisiomme luokse. Äiti istui siinä jo valmiiksi.

-Kiitos äiti, huoneeni on ihan unelma! Kiitin äitiä innoissani

-Hah, ole hyvä, olet ansainnut sen, Äiti naurahti. Ovikello soi, naapurit tulivat toivottamaan meidät varmaan tervetulleiksi, Äiti sanoi. Juoksin ovelle toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tapasin naapurissa asuvan naisen, Sarah Terrisonin.

-Hei, mikä nimesi on? Sarah kysyi.

-Hei, olen Alisa. Muutimme juuri Tuukanlahdesta, Suomesta tänne helteiseen australiaan. Olen 15 vuotias.

-Oi, sepä ihana kuulla, sillä minulla on tismalleen ikäisesi tyttö nimeltään Teresa! Voisit käydä huomenna tutustumassa häneen, tai ei sittenkään, voimme tulla teille kylään! Sarah innostui

-Se olisi mukavaa, Sanoin myös innoissani, uusi kaveri, ehkä jopa ystävä, kuulostaa loistavalta! Mietin. Tulkaa meille kahdelta, niin syödään kakkua ja juodaan teetä, ehdotin Sarahille.

-Selvä tulemme huomenna! Sarah hihkaisi