Jeesbox, 3. osa. Olin tehny tämän osan jo puoleenväliin, supraais, kone sammui.. Tyypillistä Liizz:in tuuria :D Mutta nyt sitten suon teille kunnian/ilon lukea 3. osan. Eli pitemmittä puheitta: ENJOY ! - Liizz

 

Vieraat olivat lähteneet, ja Stenbäkin ja Terrisonin perheet kävivät nukkumaan. Sarah mietti illalla vieläkin miestään, joka hänen mielestään vain tekeytyi kipeäksi...

Heti aamun koitettua Alisa juoksi naapuriin, Terrisonien luo. Hän aikoi pyytää Teresaa heille kylään.

-Hei Teresa! Alisa tervehti. Haluaisitko tulla meille kylään? Emme eilen kerenneet paljoa jutella ja nyt voisimme tutustua paremmin toisiimme, Alisa kysyi.

-No, en oikein tiedä.. No kai se käy, tulen perässäsi ihan kohta! Teresa sanoi Alisalle.

-Okei, minä menen tuonne meidän ovellemme sinua odottamaan, Alisa sanoi ja oli jo juoksemassa kotiovelleen.

Teresa mietti juostessaan hänen vanhempiensa aamuista riitaa. Sarah oli väittänyt Teresan isää, Mikeä valehtelijaksi, ja Mike suuttui siitä, ja pahasti. Teresaa pelotti, että hänen vanhempansa erovaisivat. Hänellähän oli ollut aina niin ihana, huolehtiva, ja rakastava perhe. Mitä hän, ja hänen pikkuveljensä Alex sitten tekisivät? Kumman luona he asuisivat? Joutuisivatko he erilleen? Teresa päätti miettiä tätä asiaa hieman myöhemmin, ja keskittyä juuri siihen hetkeen, missä eli.

-Tule jo! Alisa huikkasi Teresalle oviaukosta.

-Juu, perässä ollaan, Teresa vastasi.

Sisällä Alisa pysähtyi kysymään Teresalta:

-Mitä sinä haluaisit tehdä? Alisa kysyi Teresalta.

-En minä tiedä. Päätä sinä. Teresa sanoi.

-Hyvä on, mennään puutarhaan grillin luo penkille istumaan. Tule, Alisa viittoi Teresaa peräänsä.

Tytöt juoksivat Alisan talon takapihalle.

Alisa ja Teresa istuutuivat Maaritin puutarhan penkille.

-No, mistäs puhuttaisiin? Alisa kysyi.

-Hmnm... Missä sinun isäsi on? Teresa kysyi.

Alisan ilme synkkeni.

-Hän on haudassa. Kuoli vuosi sitten työmatkalla sydänkohtaukseen. Rakastin, ja rakastan häntä hyvin paljon. Lisäksi hänellä oli aurinkoallergia. Siksi asuimme Suomessa, Tuukanlahdessa, joka oli hyvin sateinen paikka. Nyt kun äiti voitti lotossa, meillä oli varaa muuttaa tänne. Äiti on kotoisin täältä Kelsvilllestä, ja hänen äitinsä, eli mummini asuu meitä melkein vastapäätä. Alisa kertoi Teresalle.

-A-anteeksi, ei ollut tarkoitus. Uskon että kaipaat paljon isääsi. Teresa lohdutti.

-Niin kaipaankin. Mutta ei enää murehdita sitä, kerro sinun perheestäsi? Alisa kysyi Teresalta.

-No, perheeseeni kuuluu minä, äitini Sarah, isäni Mike, ja kolmevuotias pikkuveljeni Alex... Mutta pelkään, että perheeni hajoaa...Teresa meinasi aloittaa  kertomaan, mutta Alisa keskeytti hänet.

-Ei, älä kerro vielä! Laita ensin hiukseni kiinni, tässä on pompula. Kerro sitten, Alisa kiirehti.

-Hyvä on, Teresa sanoi ja alkoi laittaa Alisan hiuksia.

-Noniin valmista tuli, Teresa sanoi tyytyväisenä.

-Kiitos Teresa! Alisa kiitti. Kerro nyt se mitä meinasit sanoa?

Alisa ja teresa eivät huomanneet, että Maarit seisoi Alisan takana.

-Pelkään, että vanhempani eroavat. He riitelivät tänään ensimmäistä kertaa! He eivät ikinä ennen ole riidelleet ainakaan minun ja Alexin kuullen. Tänään kuulin, kun äiti väitti isän vain tekeytyvän kipeäksi. Isä suuttui siitä ja he alkoivat kunnolla riitelemään... Isä on kyllä ollut hieman omituinen, mutta luulen, että se johtuu vain siitä, että hän on koko ajan kipeä. Teresa selitti

-Kyllä asiat järjestyvät. Äitisi vain luulee niin, kyllä minä ainakin uskon että Mike ei vain tekeydy sairaaksi, vaan myös on sitä. Alisa puolestaan lohdutti Teresaa.

-Niin se varmaan on, mutta nyt minun täytyy mennä vahtimaan Alexia, nähdään huomenna! Teresa sanoi ja lähti kävelemään kotiin kunnes törmäsi Maaritiin.

-Ai, hei vain teillekkin rouva Stenbäk! Teresa sanoi ja jatkoi matkaansa kotiin.

Alisa huomasi Maaritin ja sanoi vihaisena:

-Ei voi olla totta! Seisoitko takanani koko ajan! Sanoinhan, että haluan olla Teresan kanssa kahden! Alisa sanoi vihaisena äidilleen.

-No minä vain yritin päästä...tuota...grillaamaan...Maarit selitteli

-Ja tuoko pitäisi muka uskoa, Alisa sanoi ja juoksi taas huoneeseensa.

Alisa makoili sängyllään katsomassa televisiota kun huomasi Maaritin kävelevän hänen huoneeseensa.

-Meinasin juuri ruveta nukkumaan, joten heihei. Alisa sanoi ja meni takaisin makuulteen.

-Alisa, olen pahoillani. Ei ollut tarkoitus salakuunnella sinua. Maarit pyyteli anteeksi.

-Muuten vain seisoit takanani? Alisa kysyi.

-No....En, mutta tämä ei enää toistu. Anna anteeksi? Maarit pahoitteli.

-No saat sitten joskus, Alisa sanoi ja hätisti Maaritin huoneestaan. Alisa oli ollut ujo ja hieman yksinäinen isänsä kuoleman jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Hän suri sitä vieläkin.

En haluaisi aiheuttaa mielipahaa kenellekkään, mutta se on hankalaa. Onneksi tuntuu, että Teresaan saattaisin jopa tutustua paljon paremmin. Alisa mietti yksinään. Hän sammutti valot huoneestaan ja kävi nukkumaan. Huomenna olisi taas uusi päivä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Samaan aikaan maarit oli pilkkomassa kasviksia jääkaappiin huomenaamuksi. Hän mietti Alisan ja Teresan käymää keskustelua, ja sitä, mitä Sarah oli sanonut hänelle.

Maarit istuutui sohvalle katsomaan televisiota, ennenkuin menisi nukkumaan. SItten hän sai ajatuksen:

Sarah oli sanonut hänelle, että hänen miehensä tulee nykyään kovin myöhään nukkumaan hänen viereensä. Terrisonien perheen talohan on ihan täynnä ikkunoita, Maatrit mietti. Hmmm... Maarit käveli hiljaa ulko-ovelle, ja avasi sen hyvin hiljaa, jottei Alisa havahtuisi. Maarit asteli kuistin portaat hyvin hiljaa alas, ja sulki oven vielä hiljempaa.

Pian Maarit olikin jo juoksemassa Terrisonien pihalla. Hän mietti, mistä ikkunasta kurkkisi sisään.

Hän erotti ikkunasta tumman hahmon, tietokoneen, ja siinä jonkin pyöreänmuotoisen asian, jonka päällä oli jotain... Jotain neliönmuotoista, jotain....

 

Mitä Maarit näki ikkunassa? Entä mitenkä Alisan ja Teresan ystävystyminen sujuu? Se selviää seuraavassa osassa!

Hah! Jess, vihdoinkin pääsin 2. osan pariin. Kirjoitan tarinan kulun näin aluksi aika hitaasti, jotta tutustutte hahmoihin. Lisäksi, saatatte huomata jotain muutosta hahmoissa, sillä teen tarinaa nykyään sims kolmosella, kun sen kerran päätin osataa. Iloisia lukuhetkiä! -Liizz

TAPAHTUNUT ENNEN TÄTÄ KOHTAA:

Alisan äiti oli unohtanut kertoa Alisalle, että talo jota Alisa luuli hänen äitinsä ostamaksi taloksi, oli Alisan mummon talo, jota he vahtisivat 4 tuntia, kunnes siivooja tuli siivoomaan sen.

 

Maarit selitti alisalle hieman nolona, ja tuntien, että tuottaisi pettymyksen tyttärelleen: - Alisa, minun piti kertoa sinulle tämä jo aiemmin.

-No? Alisa kysyi keskittyneenä.

- Tuota...Tämä ei ole se talo, johon muutamme. Se on tuolla tien toisella puolella, tämä on isoäitisi talo, jota vahdimme. Nyt kuitenkin pääsemme omaan taloomme! Maarit innoitsi.

-A-ai niinkö? No parempi olisi sinun kannaltasi, että talo on hienompi kuin tämä! Alisa sanoi kuulostaen jo hieman suuttuneelta, ja lähti kävelemään katua pitkin toiselle puolelle tietä, jossa häntä odotti ihana ilmestys.

-Wow, tämä talo on jo aika priimatavaraa, Alisa mietti itsekseen, ja jäi odottamaan äitiään pihaan.

Alisa oli kerennyt tutkia talon myös sisältä.

-No tulithan sinä vihdoin, Alisa sanoi närkästyneenä äidilleen. Maarit huomasi Alisan ilmeestä, että hän piti talosta, ja hänen huulilleen levisi huojentunut hymy.

-Hienoa, että pidät siitä. Eikös sen Terrisonin perheen pitänyt tulla tänään kylään? Maarit uteli Alisalta

-Kyllä, kunhan käyn hakemassa ne. Moikka! Alisa huusi äidilleen ja juoksi naapuriin, jossa Terrisonit olivat ulkona viettämässä Lauantaipäivää.

Alisa juoksi Sarahin luokse ja tarttui tämän käteen.

-Nyt te voisitte tulla meille kylään, kaikki on nyt kunnossa, ja valmiina. Alisa tervehti.

-Selvä, tulen Teresan kanssa ihan kohta, sillä mieheni on kipeä. Sarah valitteli.

Pian Sarah olikin jo ovella Alisa takanaan. Hän oli laittanut hiuksensa nutturalle, Ja vaihtanut päälleen lilan paidan, ja ruskeanlilat housut. Oli nimittäin kuuma päivä, 28*C.

Teresa päätti mennä ensin tutustumaan Alisan äitiin Maaritiin, huomattuaan hänellä olevan sama hiustyyli kuin Teresalla itsellään.

-Vau, sinulla on samanlaiset hiukset kun mulla! Millä kampaajalla käyt ? Teresa uteli.

-Noh, tuota.. Taisin viimeksi käydä Tukka hyvin kaikki hyvin nimisellä kampaamolla. Maarit vastasi. Jospa menisimme sisään, niin voit samalla tutustua Alisaan. Maarit lisäsi.

-Okei, mennään vaan, Teresa sanoi.

Teresa meni sisälle ja näki Alisan.

-Moi, mä oon Teresa, asutaan teidän naapuris! Teresa tutustui.

-Moi, Alisa sanoi hieman ujona. Oota, käyn mun äidin luona, Okei? Alisa kysyi

-Juu, mä ootan, Teresa sanoi.

- Äiti, tänne! Alisa huusi huoneestaan. Maarit tuli huoneeseen aika äkkiä.

-Tämä talo on kauhea! Ja katso huonettanikin! Sanoit, että tämä talo olisi parempi, mutta valehtelit! Alisa huusi äidilleen.

-Alisa! Nyt rauhoitut! Tämä sisutus on vain väliaikainen! Nyt saa riittää, olet arestissa! Maarit ärjyi.

-Alisa juoksi huoneesta pois ja Maarit jäi yksin huoneeseen. Valehtelija,, minä? Maarit mietti huolestuneena.

- Anteeksi, että kesti. Äideistä ei ole mitään hyötyä, Alisa huusi.

-Älä huoli, mennään ulos, tule. Teresa lohdutti Alisaa.

--------

-Ei ole helppoa meilläkään, Maarit jutteli Sarahille.

- Et ole ainoa, epäilen, että mieheni salaa minulta jotain. Hän tekeytyy koko ajan  kipeäksi. Sarah sanoi huokaisten.

------------------------

Sarah oli oikeassa, hänen miehensä oli kaikkea muuta kuin kipeä......

Hei, tervetuloa lukemaan tarinani ensimmäistä osaa! Seuraavat osa tupsahtelevat satunnaisesti. Pitemmittä puheitta iloisia lukuhetkiä! -Liizz

Istuin viimeistä kertaa lempituolissani. Koko huoneeni oli tyhjä. Painoin pääni kädelleni. Äitini tuli huoneeseeni

-Alisa, ei sinun tarvitse surra. Uusi koti on kaukana, mutta hyvällä paikalla. Ei sitä ihan joka päivä lotossa voiteta! Äitini Maarit sanoi.

-Mutta äiti, mitä jos mä en saa sieltäkään kavereita? Oot kuitenkin taas ostanut jonkun rämän vanhan tehtaan, jossa meidän tulis sitte asua. Olin hieman vihainen äidilleni muutosta. Asuimme, tai vielä asumme ainakin pari minuuttia sateisessa kylässä nimeltään Tuukanlahti. Se oli ihan mukava paikka asua, sillä olen hieman ujo.

-Kulta, kyllä sinä ystäviä saat. Sitäpaitsi saat hieman aurinkoa siellä Australian Kelsvillessä. Ihosi on hyvin kalpea, mutta kohta ruskea kuin pa... öh, no vaikka syyslehti, joka putoaa puusta.

Huokaisin ja lähdin vielä hyvästelemään kotimme. Synnyin siellä. Emme olleet voineet muuttaa minnekkään aurinkoiseen, sillä isälläni oli aurinkoallergia. No, nyt hänen kuolemansa jälkeen äidillä ei ole ollut töitä, eikä myöskään rahaa, paitsi nyt kun hän voitti loton jättipotin. Voi isä, olisitpa vielä täällä, mietin.

Tuollainen pieni talohan se. Kaksi huonetta, ja keittiö. Riitti mulle. Ja äidille.

-Kulta, olethan jo ulkona? Tulen ihan kohta, taksikin on jo tulossa! Äiti huusi.

-Hmm...Taksi on myöhässä. No kyllä se kohta tulee. Äiti huolehti

-Äiti, kauanko lento kestää? Meinaan vaan, että kun suomesta pitäisi lentää Austral...

-Ei se kauaa kestä. Sitäpaitsi, muutamme pieneen kaupunkiin, jossa ihmiset puhuvat suomea. Et edes tarvitse Englanninkielen taitojasi! Äiti hehkutti

-Niinkai sitten, huokaisin. Taksi tuli aika pian. Menimme lentokentälle. Äiti oli tilannut jonkun pikalentokoneen jolla matkasimme Australiaan. Olimme pian perillä, enkä voinut uskoa silmiäni! Edessäni oli oikea huvila, paratiisi! Juoksin sisään taloon, sillä minulla oli aika kova vessahätä.

Pesin kädet uudessa altaassamme, äiti oli jo sisustuttanut meidän kotimme sillä aikaa kun olimme matkalla. Kylpyhuone oli valtava! Siellä oli vessanpönttö, kylpyamme, suihku, pöytiä ja tuo käsienpesuallas. Upeaa!

Halasin äitiäni, taino hän kerkesi ensin. Halaukseemme ei tuntunut tulevan loppua.

-Äiti, kiitos tästä ihanasta kodista! Se on aivan upea! Kiitin Äitiäni

-Ole hyvä rakas. Juoksehan tuosta oviaukosta eteenpäin, siellä on huoneesi.

-Huoneeni!? Kiitos äiti, sanoin ja säntäsin huoneeseeni.

Hyökkäsin heti huoneeni uudelle sängylle, ja otin tyynyn syliini. Katselin ympärilleni. Huoneessa oli 27" Sonyn taulutelevisio, lipasto, parisänky, ja peili. Juoksin peilin luo tarkastelemaan itseäni siitä.

Poseerasin peilini edessä leikkien mallia. Ylläni oli hopea tervetuliais ilmapallo. Siinä luki: Oma huone kullan kallis

Tarkastelin itseäni lähempää. Hiukset kunnossa, kynnet lakatut, meikki hyvin, täydellistä!

Hyökkäsin uuden taulutelevisiomme luokse. Äiti istui siinä jo valmiiksi.

-Kiitos äiti, huoneeni on ihan unelma! Kiitin äitiä innoissani

-Hah, ole hyvä, olet ansainnut sen, Äiti naurahti. Ovikello soi, naapurit tulivat toivottamaan meidät varmaan tervetulleiksi, Äiti sanoi. Juoksin ovelle toivottamaan vieraat tervetulleiksi.

Tapasin naapurissa asuvan naisen, Sarah Terrisonin.

-Hei, mikä nimesi on? Sarah kysyi.

-Hei, olen Alisa. Muutimme juuri Tuukanlahdesta, Suomesta tänne helteiseen australiaan. Olen 15 vuotias.

-Oi, sepä ihana kuulla, sillä minulla on tismalleen ikäisesi tyttö nimeltään Teresa! Voisit käydä huomenna tutustumassa häneen, tai ei sittenkään, voimme tulla teille kylään! Sarah innostui

-Se olisi mukavaa, Sanoin myös innoissani, uusi kaveri, ehkä jopa ystävä, kuulostaa loistavalta! Mietin. Tulkaa meille kahdelta, niin syödään kakkua ja juodaan teetä, ehdotin Sarahille.

-Selvä tulemme huomenna! Sarah hihkaisi